Nivelten liikkuvuuden tutkiminen ja loppujouston arviointi

Nivelten liikkuvuuden tutkiminen on tärkeä osa tuki- ja liikuntaelimistön tutkimista. Nivelten toiminta vaikuttaa siihen, miten liikumme, kuinka kuormitus jakautuu kehon eri rakenteille ja miten pystymme suorittamaan päivittäisiä toimintoja.

Liikkuvuuden tutkimisessa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään siitä, kuinka pitkälle nivel liikkuu. Yhtä tärkeää on selvittää, miten liike tapahtuu (liikkeen laatu), mikä sitä mahdollisesti rajoittaa ja miltä nivelen liikkeen loppu tuntuu tutkijan käsissä.

Hyvä liikkuvuuden tutkiminen edellyttää anatomian tuntemusta, tarkkaa havainnointia ja palpaatiotuntumaa.

Nivelten liikkuvuuden tutkiminen käytännössä?

Nivelten liikkuvuutta voidaan arvioida sekä aktiivisesti että passiivisesti.

Aktiivisessa liikkuvuuden tutkimisessa asiakas liikuttaa niveltä itse. Tutkija arvioi liikkeen laajuutta, hallintaa, mahdollisia puolieroja ja liikkeen aikana ilmeneviä oireita.

Passiivisessa liikkuvuuden tutkimisessa terapeutti liikuttaa asiakkaan niveltä tämän pitäessä lihaksensa mahdollisimman rentoina. Passiivinen tutkiminen antaa lisätietoa nivelen liikelaajuudesta, liikkeen vastuksesta ja mahdollisista rajoituksista. Lisäksi voidaan tutkia nivelen nivelpintojen välistä liikettä, kuten liu’utusta ja nivelväljyyttä.

Aktiivisen ja passiivisen liikkuvuuden vertaaminen auttaa arvioimaan, liittyykö havaittu rajoitus esimerkiksi aktiiviseen lihastoimintaan, kipuun vai passiivisten rakenteiden ominaisuuksiin.

Mitä nivelen loppujousto tarkoittaa?

Yksi passiivisen liikkuvuuden tutkimisen tärkeimmistä osa-alueista on nivelen loppujouston arviointi.

Loppujoustolla tarkoitetaan vastusta, jonka tutkija tuntee nivelen passiivisen liikkeen lopussa.

Normaali loppujousto voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin.

Kova loppujousto

Kova loppujousto syntyy, kun luiset rakenteet rajoittavat liikettä.

Hyvä esimerkki tästä on kyynärnivelen ojennus. Ojennuksen lopussa kyynärluun olecranon asettuu olkaluun olecranonkuoppaan, jolloin luisten rakenteiden muodostama rajoitus tuntuu tutkijan käsissä kovana loppujoustona.

Pehmeä loppujousto

Pehmeä loppujousto syntyy, kun pehmytkudokset puristuvat vastakkain.

Esimerkiksi kyynärnivelen koukistuksessa olkavarren ja kyynärvarren etupuolen pehmytkudokset kohtaavat ja voivat muodostaa pehmeän loppujouston.

Mielenkiintoista on, ettei tämä edellytä erityisen suurta lihasmassaa. Myös pienilihaksisella henkilöllä pehmytkudosten muodostama vastus voi tuntua selvästi liikkeen lopussa.

Napakka loppujousto

Napakka loppujousto syntyy esimerkiksi nivelkapselin, nivelsiteiden tai lihasten venyessä.

Vastus tuntuu joustavalta, mutta selkeältä, ja lisääntyy yleensä liikelaajuuden loppua lähestyttäessä.

Napakka loppujousto on normaali monissa nivelten liikesuunnissa.

Mitä poikkeava loppujousto voi kertoa?

Nivelen liikerajoitukseen voi liittyä esimerkiksi lihasten jäykkyyttä, nivelkapselin muutoksia, rakenteellisia poikkeavuuksia tai kipua.

Jos nivel ei liiku normaalisti, keho saattaa kompensoida rajoitusta muuttamalla muiden nivelten ja lihasten toimintaa. Tämä voi muuttaa liikemalleja ja lisätä joidenkin rakenteiden kuormitusta.

Loppujouston tutkiminen voi antaa viitteitä siitä, millaiset tekijät mahdollisesti rajoittavat liikettä.

Esimerkiksi normaalisti joustavassa liikesuunnassa tuntuva poikkeuksellisen kova loppujousto voi herättää epäilyn rakenteellisesta rajoituksesta. Toisinaan kipu pysäyttää liikkeen jo ennen varsinaista loppujoustoa.

On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei pelkän loppujouston perusteella voida varmasti päätellä, mikä yksittäinen rakenne aiheuttaa liikerajoituksen. Löydöksiä arvioidaan aina yhdessä muiden tutkimustulosten kanssa.

Miksi nivelten liikkuvuuden tutkiminen on tärkeää hierojalle?

Hieronnassa keskitytään usein lihaksiin ja muihin pehmytkudoksiin. Nivelten toiminnan ymmärtäminen tuo kuitenkin merkittävää lisäarvoa asiakkaan tutkimiseen ja hoidon suunnitteluun.

Jos nivelen liikkuvuus on rajoittunut, pelkkä lihasten käsittely ei välttämättä ratkaise ongelmaa. Nivelten liikkuvuuden tutkimisen avulla hieroja voi tunnistaa mahdollisia liikerajoituksia ja arvioida, millaisista käsittelymenetelmistä asiakas voisi hyötyä.

Nivelten mobilisoinnilla voidaan joissakin tilanteissa saavuttaa nopeasti havaittavia muutoksia liikkuvuudessa ja vähentää kipua. Tulokset riippuvat kuitenkin asiakkaan tilanteesta, eikä yksittäinen käsittely välttämättä tuota pysyvää muutosta.

Hieronnan, nivelten mobilisoinnin ja aktiivisen harjoittelun yhdistäminen on usein tehokkain tapa edistää asiakkaan liikkuvuutta ja toimintakykyä.

Loppujouston tutkiminen vaatii harjoittelua

Nivelen liikuttaminen on suhteellisen helppoa, mutta sen tunnistaminen, mitä käsien alla tapahtuu, on huomattavasti haastavampaa.

Loppujouston tutkiminen vaatii hyvää anatomian tuntemusta, nivelten normaalien liikesuuntien ymmärtämistä ja ennen kaikkea paljon käytännön harjoittelua.

Hierojan täytyy oppia erottamaan normaali kudosvastus poikkeavasta, tunnistamaan mahdollinen lihasjännitys ja arvioimaan, milloin nivelen liikuttamista ei ole tarkoituksenmukaista jatkaa.

Myös nivelten mobilisointitekniikoiden hallinta perustuu näihin taitoihin. Pelkkä oikealta näyttävä suoritus ei vielä tarkoita, että tekniikka olisi hyvin hallussa. Osaava käsittelijä ymmärtää, mitä hän tekee, miksi hän tekee sen ja millaisia vasteita käsittelyn aikana syntyy.

Nivelten liikkuvuuden tutkiminen Helsingin Hieronta-Akatemiassa

Helsingin Hieronta-Akatemiassa opetamme nivelten liikkuvuuden tutkimisen ja mobilisoinnin perusteita osana hierojakoulutustamme.

Raajanivelten liikkuvuuden edistäminen on lisäksi yksi koulumme valinnaisista tutkinnon osista.

Tutkinnon osassa perehdytään ylä- ja alaraajojen nivelten anatomiaan, liikkuvuuden tutkimiseen, loppujouston arviointiin ja erilaisiin nivelten mobilisointitekniikoihin.

Käytännön opetuksessa käymme läpi kaikki raajojen nivelet ja niiden mobilisointitekniikat. Kokeissa keskitymme keskeisimpiin niveliin ja tekniikoihin. Nivelten liikkuvuuden tutkiminen ja mobilisointi kuuluvat koulutuksemme käytännössä haastavimpiin osa-alueisiin. Myös opiskelijoiden väliset osaamiserot tulevat näissä taidoissa usein selkeimmin esille.

Tavoitteemme on kouluttaa hierojia, jotka eivät ainoastaan hallitse erilaisia käsittelytekniikoita, vaan ymmärtävät myös nivelten toimintaa ja osaavat tutkia asiakkaan liikkuvuutta tarkoituksenmukaisesti.

Järjestämme aiheesta säännöllisesti myös jatkokoulutuksia jo valmistuneille hierojille ja muille manuaalisen terapian ammattilaisille.

Tutustu tuleviin koulutuksiimme ja ajankohtiin jatkokoulutussivuillamme.